About

Suomenkielinen versio englanninkielisen alapuolella

I am a jewelry artist. The definition does not restrict my work but rather gives an opportunity to work diversely. I utilize in my artistic work many techniques and materials; I take photographs, enamel, cast and use lot of traditional handicraft methods. Different materials and techniques serve thought and expression. Making is a part of thought process and one could say that I work to understand life and its miscellaneous phenomena.

My relation to the jewelry arts is a bit contradictory and my working process is continuous research and battling with myself. I come from a very religious family and I was raised to think that jewelry was a sign of vanity. The only acceptable piece of jewelry was engagement ring. Maybe that’s exactly why adorning, its diversity and corporeality intrigues me. My jewelry pieces more often take their forms from everyday life objects than traditional jewelry. I think that a piece of jewelry can be a sculpture in a leash or a symbol reflected from a mirror in person’s face.

I look for inspiration from flea markets and aged objects, like old photographs, cracked mirrors, toys, sewing equipments and fabric handkerchiefs that have gotten thinner in use. Worn-out surfaces, cracks, faded colors and scratches are signs of lived lives and human fates. The marks left by life activate my thought and inspire me to work.

Photographing and playing with photographs is essential part of my work. I document interesting objects and phenomena. I copy and cut up photographs, enlarge, downsize and combine. I transfer photographs on metal and fabric surfaces. I illustrate ready-made objects or create objects from photos. I photograph myself the completed artworks. Often, for example in the ideation phase, I form a picture of how I want the artwork be portrayed or what kind of model and other props the situation requires. The photographs complement my jewelry art pieces and often in exhibitions I composite them together to form an installation.

Olen korutaiteilija. Määritelmä ei rajoita työskentelyäni vaan antaa mahdollisuuden työskennellä monipuolisesti. Hyödynnän taiteellisessa työssäni monenlaisia tekniikoita ja materiaaleja; valokuvaan, emaloin, valan ja käytän paljon perinteisiä käsityömenetelmiä. Erilaiset materiaalit ja tekniikat palvelevat ajattelua ja ilmaisua. Tekeminen on osa ajatteluprosessia ja voisi sanoa että työskentelen ymmärtääkseni elämää ja sen monitahoisia ilmiöitä.

Suhteeni korutaiteeseen on hieman ristiriitainen ja työskentelyni on jatkuvaa tutkimusta ja itseni kanssa kamppailua. Tulen hyvin uskonnollisesta perheestä ja minut kasvatettiin ajattelemaan korujen olevan merkki turhamaisuudesta. Ainoa hyväksyttävä koru oli vihkisormus. Ehkä juuri siksi koristautuminen, sen moninaisuus ja kehollisuus kiehtovat minua. Koruni saavat usein muodon arkiselta elämään liittyviltä esineiltä ennemmin kuin ns. perinteisiltä koruilta. Mielestäni koru voi olla talutettava veistos tai vaikkapa peilistä kasvoihin heijastuva symboli.

Haen inspiraatiota teoksiini kirpputoreilta ja elämää nähneistä esineistä, kuten vanhoista valokuvista, säröisistä peileistä, leikkikaluista, ompeluvälineistä ja käytössä ohentuneista kangasnenäliinoista. Kuluneet pinnat, säröt, haalistuneet värit ja naarmut ovat merkkejä eletystä elämästä ja ihmiskohtaloista. Elämän jättämät jäljet aktivoivat ajatteluani ja innostavat työskentelemään.

Valokuvaaminen ja valokuvilla leikkiminen on olennainen osa työskentelyäni. Dokumentoin mielenkiintoisia esineitä ja ilmiöitä. Kopioin ja silppuan valokuvia, suurennan, pienennän ja yhdistän. Siirrän kuvia metallille ja kankaalle. Kuvitan valmiita esineitä tai rakennan kuvista esineitä. Valokuvaan itse valmiit teokset. Usein esim. korun ideointivaiheessa mieleeni kehittyy kuva siitä, miten haluan teoksen kuvata ja millaisen mallin ja muun rekvisiitan tilanne vaatii. Valokuvat täydentävät koruteoksiani ja usein näyttelyissä koostan ne yhteen muodostamaan installaation.